Pyörätuolipäiväkirja.

10.5.

Pyörätuoli haettu. Terveyskeskuksesta pääsi pois ihan kohtuu hyvin, mutta kirjastoon en olisi päässyt jossei Niilo olisi kovalla työllä sinne minua avustanut. Puisto, jonka läpi sinne on kuljettava oli täynnä löysää irtohiekkaa isoilla kivillä, sekä tietenkin ylämäkeä, oli mentävä nurmikkoistutusten läpi. Kirjaston ovet ovat juuri sen kokoisia, että kapealla tuolilla mahtuu työntäjän kanssa sisälle, omin käsin rullaaminen olisi ollut hankalaa. Kynnykset olivat korkea, niistä ei myöskään ilman ulkopuolisen apua olisi selvinnyt. Onneksi kirjastossa on hissi. En saanut kirjoja ylähyllyiltä, eikä kukaan tarjonnut apua. Muutama katsoi pahasti koska tuolista lähti ääntä.

Tuijotus. Pistävä tuijotus, ihan kuin olisin jokin tarttuva sairaus. Kuulin yhden vammaiskommentin, isä oli poikansa kanssa Prismassa, käytävä oli leveä ja kohtuu tyhjä, pojalla oli leikkimiekka kädessä jolla sohi jotakin, mutta täysin vaaratta. Isä sanoi pojalle minut nähtyään: ''Nyt pitää olla kunnolla, kun tuolta tulee vammainen''.

Prismassa en saanut tuotteita ylähyllyiltä. Kukaan ei tarjonnut apua. Pyörätuolissa istuva ihminen tuskin edes niitä ylähyllyn tuotteita haluaa...

Tarjoustalossa yksi myyjä tarjosi apua, kun näki etten mahdu hyllyvälikköön, ja pahoitteli asiaa. Yksi mummo piti minua selvästi älyllisesti vajaana, kun kysyin myyjältä onko heillä Maraboun appelsiinikrokantti-suklaata, ja kun ei ollut, alkoi mummo ehdotella eri makuja sillä tietyllä äänensävyllä hitaasti puhuen.

11.5.

Halusin aamulla paahtoleipää, ja paahdin meillä onkin eripuolella keittiötä hyllyssä. Pudotettuani 4 tarjotinta sain paahtimen, ja 5min. lisää ähellystä niin sain pistokkeen seinään. On muuten pistorasiat korkealla, ja etenkin kun on se pöytätaso siinä välissä.

Hiki virtaa. Imuroin keittiötä ja olohuonetta puolisen tuntia. En saanut juuri siirreltyä painavimpia huonekaluja, villakoirat jäivät nurkkiin. Olisi kiva mennä suihkuun, mutta en pääse ennen kuin joku tulee auttamaan. Jäin jumiin kolmesti ovenkarmeihin ja satutin käteni lipastonkulmaan.

Ajoin kissan hännän yli.

Huomenna klo 9.00 osastolle, ja 10.30 leikataan.

25.5.

Kinttu leikattiin. Ja ruuvattiin pitkällä ruuvilla. Kovinhan se on kipeä, mutta mukana roikkuu. Osittain saan liikuttus kepukoilla, mutta pyörätuoliin tarvitsee siirtyä esimerkiksi kauppareissuilla. Enpä ole kyllä juuri missään käynytkään. Huomenna olisi leikkaushaavan hakasten poisto, paikallispuudutuksessa. Mikseivät voi nukuttaa, vihaan puudutuspiikkejä, nukkuisin mieluummin. Sitten kuvaavat ja saapi tietää mitä kintun paranemiselle kuuluu.

Tuskin kovin hyvää. Viikko sitten kepistä petti kiinnitys, ja täysi paino rävähti leikatun jalan päälle. Kaaduin toistamiseen sunnuntaina, tulin rappuset alas, ja tälläkään kertaa en muista tapahtumasta mitään, enkä tiedä kaatumiseen. Äsken liukastuin kampaan. Ja taas kaikki paino leikatulle jalalle, tuntui rusahdus ja sen jälkeen on kovasti vihlonut. Toinen jalka on alkanut vihoitella entistä enemmän myös, kun rasittuu keppeilystä.

Varpaista irtoaa nahka, ja kipsin alla asuu yhdyskunta. Yksi ihanimmista tunteista on, kun joku pyyhkii kosteuspyyhkeellä varpaat ja jalkapohjan ja laittaa rasvaa.

Niilo on oppinut tekemään ruokaa vähitellen.

26.5.

Uusi kipsi, uudet kujeet. Hakaset poistettiin. Uusi kipsi on hienon liila, ja paljon kevyempi. Jalka on tällä kertaa kipsattu oikeaan asentoon.

27.5.

Minua autettiin ovien kanssa.