SikSakSikSak

Tämmöinen tänään. Koulun joulumyyjäisiin luultavasti lahjoitan myyntiin, ellei joku ennen sitä osta. :) Niin, sehän on tosiaan hame, ellei joku sitä käsittänyt.

Uppiksen juttuja

Miten ihmeessä toiset pulleita ovat?
Ja toisilla taas kädet luiset ja kovat?
Miks toinen on pitkä ja toinen pätkä,
miks tyttö on toinen ja toinen on jätkä?
Miksi toinen voi verrata rahojaan roskaan?
Miksei toisen taskussa pennejä koskaan?
Miksi toisella on leipää ja toisella vain muruja?
Miksi toisella on iloja ja toisella taas suruja?
Uppo-Nalle kysyi ja kysyi,
mutta vastaus salassa pysyi.

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.

-Uppo-Nalle-

Turkki

U2

Eesti

Ranska

Wales

Ihmiset pohtivat kaikeanlaisia hienoja asioita, kuinka poistaa maailmasta nälänhätä, kuin auttaa köyhiä lapsia, tai kuinka parantaa aids. Toiset miettivät millä tuhota maailma, tai rikastua entisestään. Osalla miettijistä on monia tutkintoja, väitöskirjoja ja graduja aiheista, eivätkä he silti ole keksineet ratkaisua. Mahtaa olla raskasta.

On minullakin aika raskasta, sillä on olemassa kaksi kysymystä, joihin en vieläkään tiedä vastausta:
1. Miksi ruoka tuoksuu, vaikka se ei kuitenkaan ole valmista? Vituillakseen?
2. Voideltu leipä putoaa aina voipuoli alaspäin, ja kissa putoaa aina jaloilleen. Jos voileivän laittaa kissan selkään kiinni voipuoli ylöspäin, ja kissa putoaa pöydältä. Mitä sitten tapahtuu? Jääkö koko härdelli pyörimään ympyrää? Onko tässä ratkaisu ratkaisemattomaan - ikiliikkuja?

Heräsin aamulla, ja katsoin ulos. Päätin etten mene kouluun. Ajattelin, että kun en kerran mene kouluun, niin teen ainakin jotain hyödyllistä. Otin peiton ja menin sohvalle. Katsoin salatut elämät ja söin mokkapalan. Mietin, että nyt kyllä pitää tehdä jotakin, vaikka rästiin jääneitä koulutöitä. Aloin neuloa. Neuloin ja katsoin teklkkua. Niilo tuli, ja kävi kauapssa, tein ruuan ja lähdin Spr:n kokoukseen. Kokouksen jälkeen teen varmasti jotakin tärkeää. Neuloin. Kirjoitin tämän, mutta ei perkule se huominen maailman taidehistorian koe.. Neulon ja menen nukkumaan.

Otteita jonkun toisen päiväkirjasta.

Joulukuun 1.
Lunta sataa. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein vaimolleni ja itselleni kuuman rommitotin ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden leijumista kevyesti maahan ja peittämässä puun oksia.Todella kaunista. 

Joulukuun 2. 
Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu. Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta. Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin taas auki. 

Joulukuun 3.
Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta ja pakkasta on pari astetta. Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata. 

Joulukuun 4.
Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas laski. Kaaduin perseelleni jalkakäytävälle. 22€ poliklinikkamaksua, mutta onneksi mitään ei ollut poikki. Sääennustus lupasi lisää lunta. 

Joulukuun 5.
Yhä kylmää. Myin vaimon auton ja ostin maasturin, jotta hän pääsisi töihin. Auto liukui kuitenkin päin kaidetta ja oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä satoi reilut 15 cm lunta. Molemmat autot ovat aivan suolassa ja kurassa. Tiedossa lumitöitä tänään. Se perkeleen aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa. 

Joulukuun 6.
10 astetta pakkasta. Lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt oli poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpiminä kynttilöillä ja bensiinilämmittimellä, joka tosin roiskaisi hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon. Sain onneksi matolla tukahdutettua liekit, mutta sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat. Auto karkasi käsistä matkalla poliklinikalle ja hajosi lunastuskuntoon. 

Joulukuun 7.
Tuota vittuperkeleen valkoista paskaa tulee koko ajan. Kaikki perkeleen vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen kusipään, joka ajaa tuota aura-autoa, niin revin siltä sydämen rinnasta. Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt yhä poissa. Vesijohto jäätyi ja näyttää siltä, ettei katto kestä lumen painoa. 

Joulukuun 8.
Saatana, 12 perkeleen senttiä uutta vitun lunta ja vitun räntää ja vitun jäätä, ja herra yksin tietää mitä paskaa sitä taivaasta viime yönä tuli. Yritin osua aura-auton kuljettajaa jäähakulla, mutta se pääsi pakoon. Vaimo jätti minut. Auto ei lähde käyntiin. Luulen, että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin. Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi.
Perkele, muutan Espanjaan. Vituttaa niin perkeleesti ! Saatana lumi ja koko talvi.

Ihana päivä.

Sormia ja ranteita särkee. Tänään oli koulussa taidegrafiikka, tarkemmin linografiaa, jossa kaiverretaan erilaisia levyjä linoleumista, joka on heepetin kovaa tavaraa. Aluksi kaiverrus tuntui raskaimmalta koko prosessissa, kun ei tiennyt mitä sen jälkeen tapahtuu. Otetaan vedos. Vedoksen ottaminen onkin sitten huippuhauskaa. Väriä telataan linoleumlaattaan, joka on kovalla työllä saatu kaiverrettua, ja sitten sen päälle asetetaan paperi. Kuulostaa vielä mukavalta, mutta kunnes pitää ottaa kätee luu, siis luu. Sillä luulla sitten hingataankin sitä paperia niin, että sormien nivelet jämähtävät paikoilleen, hiki virtaa ja silti väri ei vaan tartu paperiin! Hinkkaat ja hinkkaat ja kaikki alkaa näyttää hyvältä, kunnes a) paperi siirtyy hieman, ja kuva on pilalla, b) paperi hajoaa jostakin nurkasta. Kävi sitten kummin vaan, työ on pilalla ja taas aloitetaan alusta koko hinkkausprosessi.

Tänään hinkkasin vain neljä tuntia, tuloksetta. Siis vedoksetta. Ei yhtään valmista, nolla, zero. Ja käsiä särkee olkapäihin asti, sormen päissä on kai joskus ollut nahkaa. Sormet eivät taivu kunnolla. Väriä on sieraimista asti.

Talvi tulee, ja julkiset kulkuneuvot on otettava käyttöön. Tosin mieluummin jättäisin ottamatta.

Auto kotiin ja bussilla töihin. Tänä aamuna minulle selvisi, että se olisi helpommin sanottu kuin tehty. Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Pahimmassa tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viimetingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.

Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisot.

Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöden. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vittuilee: "lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä,mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta. Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla.Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: Suorista se! Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna kiitos, "anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan". Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.

Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle, alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut ulos.

Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi- turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa. Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin.

Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi- alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.

Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä.

Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus. Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista". Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.

Aiemmasta blogista poimittua

Ensimmäinen Sny-paketti

Toinen snyy-paketti

Kolmannen paketin kuva hukkui bittiavaruuteen vanhojen kotisivujen myötä.

Marraskuu, muutoskuu?

Mikähän ihmeen muutoksen halu minuun on iskenyt? Luovuin entisestä persoonastani, siitä Neulomon Enwystä, kun en koskaa oikein päässyt edes sisälle siihen. En se minä ollut, mutta toisaalta, kuka sitten? Aava, juontaa nimensä osittain omasta nimestäni, sekä kahdesta ihailemastani asiasta; merestä ja aavikosta.

Muutenkin tämä on ollut ihan hassu kuukausi, olen alkanut laittaa Joulua, siis Joulua, josta on seurannut joulutunnelmaa. Ei sitä ole enää vuosiin näkynyt missään, voisiko syy olla siinä että en ole laittanut joulua ennen? Paitsi ne pakolliset jouluvalot. Nyt vaihdoin jouluverhot, laitoin pöytään joululiinan, ja vähän punaista sinne ja tänne. Tuntuu jopa hyvältä. Mitä se joulu sitten oikeastaan on? Onko se juuri tätä?